Ärrinmurrin

Olen vihainen. UAM yliopistoa voisi kyllä luonnehtia kouluksi, sieltä puuttuu se mikä yliopistosta tekee yliopiston, nimittäin akateeminen vapaus. Tänään miulla piti olla uusintakoe välikokeeseen yhdelle kurssille, koska en mennyt alkuperäiseen, kun lähdin Marokkoon. Tällä viikolla oon ollut vähän kipeä, niin en ole ollut koulussa, ellei ole ollut pakko mennä ja tämän kyseisen kurssin luennoille en mm. mennyt. Olin kuitenkin aiemmin kysynyt professorilta (tekisi mieli sanoa opettajalta, kun on niin koulumeininkiä), että milloin uusintakoe on ja mihin aikaan se on. Vastasi, että viikon päästä eli tänään olisi pitänyt olla tuntien jälkeen. Keskiviikon luennoilla opettaja oli ilmeisesti sanonut, että vaihtaa tenttipäivää, mutta että lähettäisi sähköpostia. No eipä ollut lähettänyt ja olinkin valmistautunut tekemään sen tänään. Kävin sitten tuntien jälkeen kysymässä, että milloin koe on ja mihin aikaan ja miksi opettaja ei ole lähettänyt sähköpostia. Ja mielestäni ihan asiallisesti kysyin, mutta opettaja tiuskaisi vain, että tunneilla on käytävä ja että hän on keskiviikkona tämän ilmoittanut. Vastasin olleeni kipeänä, mikä oli täysin totta. No tämä herra päätti sitten vielä näpäyttää miua ja sanoi, että saattaa vielä vaihtaa aikaa tuolle kokeelle keskiviikkona, että ilmoittaa sitten keskiviikon aamutunnilla. Siis mitä ihmettä?! Olis ihan kiva tietää mihin aikaan se on, koska on muitakin tunteja kyseisenä päivänä. Ja ihan syömisenkin kannalta, että pitääkö ottaa sitten eväitä yms. jos päivä venyy. Hoh hoijaa, on vissiin vähän annettu liikaa valtaa ”professoreille” tai ainakin joillain on noussut pissi hattuun. Olisi muutama tarkkaan harkittu sana sanottavana tälle henkilölle hänen metodeistaan, ja ihan vain rakentavasti ajatellen tulevaisuutta varten. Valitettavasti vaikka mieli tekisi, tuskin pystyn keskustelemaan näistä kasvotusten, jos herra tämän verran jo aiemmasta tulistui. Villi veikkaus on nimittäin, että vaikuttaisi arvosanaan. Siispä täytyy tyytyä siihen, että jos virallista palautejärjestelmää ei ole, pitänee lähettää herralle sähköpostia perään. Onneksi professorit muilla kursseillani ovat mukavampia, mutta ikinä ei voi tietää kuka sattuu opettamaan. Vastaavia tarinoita olen kuullut muiltakin ja en tiedä, miksi ne kohdistuvat aina vaihtareihin. Vai voiskohan olla, että kotimaissa on hieman paremmat järjestelmät…

Samainen ”professori” taannoin myös sanoi yhdestä palautettavasta tehtävästä, että tehtävä pitäisi tehdä KOKONAAN UUDESTAAN, mutta ei mitään, että miten. Meillä oli nimittäin kurssille tehtävä, josta opettaja sanoi, että kaikkien on tehtävä se oikein, että hän sitten neuvoo mitä pitää korjata ja miten, mikäli löytyy virheitä. Rustailin excel tehtävää vanhasta tottumuksesta ja niitähän on tullut tässä muutaman vuoden aikana jokunen raapusteltua. Opettaja palautti tehtävän sanoen, Mietin että mitäköhän ihmettä, miten voi muka olla että ei ole mikään oikein. Ei ole vissiin tuo englannin taso opettajalle ihan kohdallaan, koska siellä oli vain muutama virhe. En tiedä miten täällä on totuttu käyttämään kaavoja tai vaikka pysyviä viittauksia, voi olla, että opettaja ei vain osannut lukea tehtävääni. Nyt se on ollut kaksi viikkoa jo opettajan sähköpostissa palautettuna ja tiedän, että yhtä kysymystä minun pitäisi edelleen korjata, mutta minkäs teet, kun opettaja ei palauta sitä.

Oon kyllä niin hermona, että pakko varmaan lähteä viikonloppuna ulos molempina päivinä. Tänään siis luvassa italialaista illallista, jonka jälkeen jonnekin jatkamaan ja lauantaina sitten saksalaisten kanssa Chuecan baareihin. Mielenkiintoista. Ja huomenna on joulukuun ensimmäinen, pääsen siis avaamaan ensimmäisen luukun ”joulukalenteristani” (lue: suklaapaketista, jossa on 24 yksikköä suklaata). Täällä nimittäin oli niin huonot valikoimat kalentereita, kaikki oli vaan niitä euron vesisuklaa kalentereita mitä löytyy Suomestakin. Mutta eihän joulukuu olisi joulukuu ilman jonkunlaista suklaakalenteria. Toivon myös, että jouluvalot kaduilla laitettaisiin vihdoin huomenna päälle, että tulisi edes hieman joulufiilistä. Suomeen ilmeisesti lunta tulee tällä hetkellä, voin täältä kaukaa huudella, että ihanaa, kun en ole siellä myrskysäässä. Taitaa olla ensimmäinen joulu ilman lunta meidän perheellä, porukat kun on sitten täällä joulun vietossa jo kolmen viikon päästä. Äkkiä se aika rientää :)

P.S Ei kuvia tai mitään vaan tiukkaa settiä koko teksti! Hups!

1000 kilometriä ja kulttuurishokki?

No ei nyt sentään ihan. Tai ehkä vähäsen. Mutta ainakin puoliksi Marrakech eli kaupunki Marokossa, oli täysin erilainen. Siellä on nimittäin Medina, eli vanha kaupunki, jota ympäröi muurit ja muurien ulkopuolella on uusi kaupunki. Vanha kaupunki oli sottaisempi, hiekkaisempi ja.. no, vanhempi. Uusi kaupunki taas oli kuin mikä tahansa kaupunki Euroopassa. Kohteeseen saavuttiin perjantaina alkuillasta ja hotellin kautta oli varattu taksi hotellille. Hotelli oli nimeltään Riad Losra ja se sijaitsi muurien sisäpuolella, kuitenkin suht lähellä uloskäyntiä uuteen kaupunkiin. Omistajat olivat todella ystävällisiä ja muutenkin tykkäsin tästä hotellista paljon. Sen omisti pariskunta, nainen oli Itävallasta ja hänellä oli paikallinen aviomies. Muita hotelleja tällä alueella ei ainakaan ihan lähellä ollut ja lähikaduilla näkyi vain paikallisia. Hotellin omistaja antoikin neuvon, että kannattaa kävellä niillä kaduilla vain ihan suoraan puhumatta kenellekään vai vastaamatta kenellekään, mikä tuntui oudolta itselleni. No, näin tehtiin ja ongelmitta selvittiin. Mitä nyt kun oltiin kaks vaaleeta tyttöä niin huutelijoita oli, mutta ei niistä tarvinnut välittää. Ainut, mikä säikäytteli aina välillä oli se, että lapsilla ja vähän vanhemmilla oli jo munagranaatteja (erääntyyppisiä ilotulituksia), uusi vuosi kun on tulollaan, ja jos sellanen räjähti lähellä, niin totta kai säikähti sitä pamausta ja pelkäs vähän silmien yms. puolesta. No kuitenkin, ensimmäisenä iltana vaan suunnattiin lähelle Afrikan vilkkainta basaarialuetta Djemaa el Fnata syömään ja vähän vaan kateltiin ympärillemme.

Hotelli

 "Kotikatu"

Kartta

Lauantaina sitten oli vuorossa nähtävyyksiä. Käytiin katsomassa vanhoja hautoja, Bahian palatsia ja Dar Si-Saidia, joka on museo. Mielestäni eivät nyt niin erikoisia olleet verrattuna siihen, mitä on aiemmin muualla nähnyt. Tämän kyllä ymmärtää, kun ottaa huomioon, että oltiin Afrikassa. Pääsymaksut olivat kuitenkin halpoja, 10 - 15 dirhamia eli 1 - 1,5 euroa. Tämän jälkeen kiertelyä basaareissa ja ostoksia. Tinkimään joutuu aivan kauheasti. Voivat pyytää turisteilta ihan mahdottomia hintoja. Esim. ostettiin muutamia pashmina huiveja kaverin kanssa. Ensin hinta oli 300 dirhamia yhdeltä huivilta eli 30 euroa. No pianhan se hinta oli sama mutta viidelle huiville. Hintaa tuli siis 6 euroa per huivi alkuperäisen 30 euron sijaan. Pitää olla tiukkana ja vaikka poistua kaupasta. Joko myyjä juoksee perään ja alentaa hintaa tai sitten löydät samoja tuotteita eri liikkeistä. Illasta käytiin syömässä uuden kaupunkin alueella, joka oli siis täysin erilainen. Matkaa ehkä pari kilometriä näiden välillä. Wow.

Uutta kaupunkia

Sunnuntaina aamusta otettiin taksi ja lähdettiin La Palmeraien alueelle, joka on myöskin muurien ulkopuolella. Siellä on hotellia hotellin perään ja rikkaiden ulkomaalaisten kartanoita. Yksi eekkeri maksaa kuulemma noin miljoona euroa. Käytiin ratsastamassa kameleilla. Ihan satavarma en ole tykkäsinkö. Ei siinä mitään ratsastaa kameleilla, mutta en ollut varma oikein ”henkilökunnasta” ja eläinten kohtelusta siellä, että millaista se on. Oltiin luettu, että siellä on oikein kunnon paikka, jossa on oikein ratsastuskoulu. Kuitenkin pysähdyttiin sitten ensimmäiselle mahdolliselle paikalle, eikä siellä kyllä ollut mitään muuta kuin muutama kameli ja pari miestä. Päätettiin kuitenkin, että kun sinne asti tultiin niin kokeillaan nyt sitten. Kamelit vaikuttivat kuitenkin ihan hyväkuntoisilta, että toivon mukaan niitä sitten siellä kohdeltiin hyvin. Majorellen puutarha käytiin tsekkaamassa tämän jälkeen. Yves Saint-Laurent omisti paikan jossain vaiheessa ja hänen tuhkansa on siroteltu tänne puutarhaan. Seuraavaksi mentiin vielä uuteen kaupunkiin tsekkaamaan kauppoja, koska edellisenä päivänä tultiin niin myöhään, että kaupat olivat jo kiinni. Kaupat olivat kuitenkin samoja kuin Madridissakin, niinpä suunnattiin Medinaan ja basaareihin. Mukaan tarttui huivia, kenkää, teesetti, koruja, arabimeikkejä, pari paitaa yms. Syömässä käytiin viimeisen illan kunniaksi paikallisten tapaan katukojussa. Seuraavana aamuna sitten lähtö kotiin Madridiin ja tuli kyllä ihan hyvään vaiheeseen, pidempään ei olisi välttämättä jaksanut olla. Tai sitten olisi pitänyt vaihtaa kaupunkia tai lähteä retkelle Saharalle yms., mutta pitkä viikonloppu on varsin riittävä, jos haluaa nähdä vain Marrakechin.

Lopputuloksena reissusta voisin sanoa, että en suosittelisi kaikille. Internetissäkin lukee, että soveltuu esim. lapsiperheille, koska alkoholia ei myydä juurikaan. Tämä voisi pitää paikkansa jossain luxus hotellissa, josta ei sitten poistuta koko matkan aikana. Kuitenkin jos haluaa nähdä aitoa Marrakechia, on varauduttava pieniin katuihin, jossa joutuu väistelemään muita ihmisiä, pyöriä, mopoja, hevoskärryjä, aasikärryjä ja jopa autoja. Kadut ovat ihan  oikeasti täynnä. Valitettavasti tästä ei ole todistusaineistoa. Ei tuntunut hyvältä kaivaa kameraa esiin näillä kaduilla. Niin ja uuden vuoden lähettyvillä myös ilotulitteita joutuu väistelemään…  On varauduttava myös siihen, että ihmiset siellä voivat valehdella, ei siis saa olla liian sinisilmäinen. Meillekin sanottiin, että jos neuvoa tarvitsette joiltakin, älkää kysykö miehiltä. Yleensä jos oltiin vähän eksyksissä, suunnattiin täysin vastakkaiseen suuntaan, mihin jotkut miehet yrittivät meitä ohjailla tai yritettiin kysyä joltain naispuoliselta henkilöltä. Ongelma oli kuitenkin, että jos naiselta kysyi jotain, ei välttämättä osannut ranskaa tai englantia tai ei muuten vain uskaltanut auttaa, varmaan olisivat tarvinneet lupia miehiltään. Sen verran pieni paikka se kuitenkin on, että pitkään ei eksyksissä tarvitse olla. Niin ja helpommalla varmasti pääsee jos matkustaessa on mies mukana, kun tuntuvat miehiä kunnioittavan enemmän. Koko matkan ajan miulla oli silmät kuivana ja niistin tomua, tätä se vanha kaupunki teettää. Lämmintä oli, varmasti ainakin se 25 astetta, mutta lyhyissä vaatteissa ei olisi voinut kulkea. Kuitenkin kokonaisuudessa olen tyytyväinen reissuun. Ruoka oli hyvää, samoin kuin tee ja löytyi paljon ostettavaa. Marrakech oli niin erilainen, joten nyt tiedän paljon enemmän. Olen taas yhden maan ja monen kokemuksen verran rikkaampi. 

Taustalla Atlas-vuoret

Lisboa en mi corazón

Tää on niin hauskaa. Tehtäviä tehdessä hyvin tulee käytettyä hyödyks elektroniikkaa. Yritettiin tossa aiemmin yhtä tehtävää tehdä etänä yhdessä. Apuna oli facebook ja kun tarvitsi kuvaa, kuvat otettiin puhelimella ja lähetettiin whatsapin välityksellä. Myös skype on ollut avuksi mm. lentolippuja varattaessa. Miten ihmiset onkaan aiemmin pärjänny ilman elektroniikkaa? :)

Okei, asiaan. Konsertti oli ja meni. Oli mahtavaa. Vaikka tupa oli täynnä, porukka käyttäytyi aika rauhallisesti. Veikkaisin että bändi oli sen verran vanha, että niin oli suurin osa kuulijakunnastakin hieman vanhempaa sakkia. Mutta ei se mitään, seuraavassa pari kuvaa.

Seuraavana päivänä lauantaiaamusta olikin sitten aika lähteä kohti Lissabonia. Lissabon oli niin kaunis ja lämpimämpi kuin Madrid. Rakastuin kaupunkiin aivan kybällä. Se ois sitten varmaan otettava portugalin kursseja sitten Suomessa! Aivan ehdottomasti sinne matkustaville suosittelen Good Morning hostellia ihan keskustassa. Henkilökunta on ystävällistä (y guapos :D ) ja tunnelma on mahtava. Joka ilta jotain on tarjolla, tuli sellanen fiilis, että siellä ollaan yhtä perhettä. Aamupala oli mahtava. Espanjassa on yleensä muroja ja paahtoleipää voin tai hillon kanssa. Siellä oli kunnon leipää, juustoa ja vohveleita! Eka päivä meni käppäillessä ja tutkiessa lähiympäristöä. Ruoaksi syötiin piripirikanaa ja piripiri on siis tulinen mauste, nam. Lauantaina lähettiin hostellin järjestämällä ilmaiselle kävelykierrokselle. Opas oli aivan hulvattoman hauska ja täysin epävirallinen. Todella sopiva nuoremmille ihmisille ja lopuksi annettiin vain tippiä sen mukaan, mitä haluttiin/ pystyttiin. Illasta käytiin tsekkaamassa Belemin torni ja tietysti käytiin syömässä turskaa ja pastel de nata leivonnaisia, jotka ovat molemmat hyvin perinteistä ruokaa Lissabonissa. Seuraavana päivänä vallotettiin Valtameri ja voi miten kaunista oli. Ja lämmintä, pitkähihainen meinasi olla liikaa. Illasta tehtiin myös perinteisiä asioita, käytiin kuuntelemassa klubilla Fado-musiikkia, joka on hyvin tunteikasta, tykkäsin kovasti. Tämä club de fado oli siis hyvin pieni kuppila, jossa pystyi syömään ja juomaan, mutta monet kuuluisatkin Fado artistit ovat siellä käyneet. Lähtöpäivänä piti käydä vielä tsekkaassa Cristo Rei patsas, joka on samanlainen kuin Rio de Janeirossa ja silta, joka on samanlainen kuin San Fransiscon Golden Gate Bridge. Olisin niin mielelläni jäänyt vielä joksisin aikaa. Ei siis auta muu kuin palata jokin päivä :)

Historiaa graffitien muodossa

Taskuvarkaista varoitetaan kaikkialla

Belem

Pastel de nata, ostettu yllä olevasta leipomosta

Valtameri 

Tuoretta kalaa

 Cristo Rei

14N lakosta en kauheesti pysty kertomaan muuta, kun että meillä ei ollut koulua. En tiedä ketään Autonomasta, joilla kursseja olisi ollut. Toisaalta taas kaikki kämppikseni olivat koulussa, mikä tarkoitti, että kuitenkin jotkut junat kulkivat. Niimpä vietin koko päivän kotona toipuessa reissusta, käväsin ainoastaan kaupassa hakemassa ruokaa. Facebookissa näkyi kuitenkin jonkun verran kuvia, joissa esim. roskakasoja paloi kadulla ja vielä enemmän statuksia, että kuulevat protestoijien melun. Minä laiskottelin kotona :)

Ei siinä mitään, koulu jatkuu ja ens viikolla ois kaksi välikoetta. Siis oikeesti, ihan niinku oisin yläasteella taas. Sehän tarkottais sitä, että pitäis ehkä vähän löytää aika opiskeluun. Ei auta muu kuin yrittää repiä sitä aikaa jostain. Ensi kertaan, ¡Adios amigos!