Valencia nähty

Viimesimmän jälkeen on menny aika normaalisti, koulussa on käyty ja illat on luuhattu kavereiden kanssa hyvin pitkälti. Viime keskiviikkona käytiin yhdessä tapahtumassa Lavapiésissä, jonka nimi oli Tapapiés. Tapaksia eurolla, ja tapakset olivat melko kansainvälisiä. Tässä on kotisivu tapahtumalle: http://www.tapapies.com/. Tykkäsin kovasti, toivon että tuo tapahtuma ei jää vain yhteen kertaan.

Mainittavan arvoista on myös se, että viikonloppuna olin tosiaan siellä Valenciassa. Perjantaina läksin aamusta bussilla köröttelemään ja matka kesti noin 4-5 tuntia, huh. Perillä sitten köpöttelin oikeastaan keskustan alueella, kävin parit paidat ostamassa ja syömässä hyvin. Matkaan lähdin tosiaan yksin, koska lähestulkoon kaikki olivat ehtineet nähdä jo aiemmin Valencian, niin eipä sitten tullut yöhön lähdettyä. Lauantaina nappasin sitten lipun turistibussiin ja lähdin köröttelemään. Vietin monta tuntia sinisellä reitillä, joka oli merellinen. Yllätys, että punainen historiallinen reitti ei kiinnostanut niin paljoa. Ulkopuolelta tulivat tutuiksi Palau de les Arts ja Museu de les Ciéncies. Ja lämmintä oli, voi että. T-paita ja farkut meinasivat käydä vähän tukalaksi :) Oceanográficiin sentään menin sisälle katselemaan meininkejä. Rannalla hyppäsin myös bussista pois tsekkaamaan huudit. Tuuli oli navakka, ei siis auringonottokeli. Kuitenkin jotkut hullut (hyvin vaaleat ihmiset) olivat ottamassa mollikkaa. Tunsin vähän myötähäpeää. Tai sitten kateutta, koska omat bikinit eivät olleet mukana, tiedän häntä. Sovitaan myötähäpeää, kuulostaa paremmalta :)

Tämän jälkeen sinisellä reitillä ei ollut mitään mullistavaa, joten hyppäsin osalle matkaa punaista reittiä - ihan vain noin muodon vuoksi. Siellä en sitten pysähtynyt mihinkään, kunhan vain istuskelin, katselin maisemia ja kuuntelin selostusta. Illasta perus Valencian paellat naamaan ja nukkumaan miettien ehdinkö aamupalalle. Täälläkin nimittäin vaihtui kellonaika, enkä ollut varma vaihtuuko aika kännykässäni automaattisesti. No vaihtuihan se. Sunnuntaina kävin sitten vielä aamupäivästä käpöttelemässä muutamat nähtävyydet ja kaupunkia läpi. Huomasin, että Valencia on melko pieni. Ehkä kaikki tuntuu Madridin jälkeen pieneltä. Saas nähdä miten sitten kolmen kuukauden päästä asetutaan kotikylään.. Bussi lähti takaisin Madridiin vasta alkuillasta, joten jouduin vain kuluttamaan aikaani puistoissa ja hostellissa myöhemmin. Mikään kauppa ei ollut auki, ei edes el Corte Inglés. Kolme päivää oli ehkä vähän liikaa yksin ollessa, kaksi olisi ollut tarpeeksi. Mutta nyt on Valencia nähty. Seuraavassa kuvia ja laitan jonkun verran myös loppuunkin kuvia.

Plaza del Ayuntramiento

Mustekalaa

Valencia yöllä

Taidetta ja rantaa

Paella valenciana

Madridiin kun tulin takaisin, niin oli kylmä. Nyt alkaa jo olla vähän kylmä sisätiloissa muuallakin kun koululla, vaikka lämpötila ois ulkona 15-20 astetta. Aamuisin ei millään huvittais nousta ylös lämpimän peiton alta, mutta pakkohan se on. Ei muuta kun villasukkaa jalkaan ja huopaa niskaan, niin kaikki on hyvin. Lämmitykset eivät vielä toimi missään juuri missään, paitsi että tänään vuokraemäntä kävi vissiin tänne laittaa lämmät päälle kun pyydettiin, onneksi. Tähän mennessä oon lämmitellyt hiustenkuivaajalla..

Tällä viikolla tosiaan kaikkea kivaa luvassa: Steve Aoki, Sevilla ja Granada. Mutta kuulin myös jotain huonoa. Ens kuussa on yhdellä kurssilla välikoe, ei inspais. Matkojen välissä marraskuussa voi olla aika väsynyttä meininkiä, katsotaan mistä löytyy aika ja motivaatio opiskeluun.

Lisäksi kuulin, että Suomessa on jo lunta. Ihan ikävä meinasi tulla, koska lumen tulo on aina kivaa, kun valaistuu vähän. Mutta ei tullut, ikävä siis. Hyvin täällä pärjätään ja reilun kolmen kuukauden päästä oonkin taas jo Suomessa (todennäköisesti siis) :D Vielä loppuun kuvia merelliseltä turistireitiltä.

 

 Ei muuta kuin ensi kertaan, jolloin pääsen esittelemään paria kaupunkia lisää!

Matkakuumetta

No nyt on lippua lappua vaikka mihin paikkoihin. Ensi viikonloppuna lähden Valenciaan, sitä seuraavana Sevillaan ja Granadaan. Näiden jälkeen on vuorossa Lissabon, sitten ois yks vapaa viikonloppu (vielä toistaseks) ja sitten Marrakeshiin.

Lisäksi nyt näyttäis siltä, että miulla ois alkuhankaluuksien jälkeen seuraa sekä Steve Aokin että W.A.S.P.in keikoille. ¡Me alegro!

Ei muuta tällä erää, nämä halusin vain jakaa kanssanne. :)

Törttöilyjä

Keskiviikkona petyin ensimmäistä kertaa ruokaan täällä. Meksikolaisen kämppiksen kanssa mentiin  meksikolaiseen ravintolaan, jonka luulin olevan ihan oikeasti meksikolainen ravintola, eikä samanlainen kuin tex mex -ravintolat Suomessa. Tulin siihen lopputulokseen, että espanjalaiset ei ilmiselvästi syö tulista ruokaa (samaa päättelin jo joskus aiemmin thairuokaa syödessäni). Seuraavalla kerralla kun tekee mieli tulista ruokaa, niin on varmaan pakko pyytää erikseen tilattaessa lisää tulisuutta. Tai sitten pyytää jotain meksikolaista tuttua kokkailemaan. Kämppis joi siellä ihan mielenkiintosta olutsekotusta. Tomaattimehua, tapascoa, limeä ja suolaa sekoitettuna olueen. Nimeltään Michelada ilmeisesti. Pitänee kokeilla joskus.

Meksikolainen ravintola

Hauskaa miten täällä tosiaan se vuorokausirytmi heittää ihan härän keikkaa. Joskus sitä tulee kotiin ehkä jopa kuuden seitsemän välillä. Tänä aamuna kävi toisin päin: heräsin aamukuudelta lenkille. Kyllä teki hyvää juosta aamulla pitkin pimeitä Madridin katuja. Sitten chorizomunakkaalla valmistautuminen pitkään päivään. Joka ei siis muuten olisi pitkä, mutta on hypyt kaksien tuntien välissä ja sitten taas odottelua ennen ryhmätyön tekemistä. Oi miksi ryhmätyöt pitää tehdä aina niin vaikeiksi… Odotellessani tunteja (ja yrittäessäni valmistella jotain ryhmätyötä varten) alkoi kuulumaan ihan tajutonta mekastusta. Huutoa, pillejä, torvia. Melu läheni ja läheni ja lopulta hirvee kulkue ihmisiä meni ohi itseopiskelutilasta. Mielenosoitus. Korvat meinas hajota. Yrittivät saada miuakin mukaan. Melkein jo lähdin, mutta päätin jättää tällä kertaa välistä ihan kuuloni vuoksi. Niin ja en nyt tiiä miten mielekästä ois ollu olla mielenosotuksessa tietämättä mitä se koskee :) Ryhmätyö ei sujunut. Puolitoista tuntia mietimme tehtävän antoa, koska kurssi on englanniksi, eikä opettaja ehkä osaa ihan täydellistä englantia. Asiaa ei auttanut edes se, että ryhmässämme on kaksi espanjalaista ja toisissa muistiinpanoissa tehtävänanto oli espanjaksi. Kumma juttu. Mitään ei siis saatu aikasiks, ai että miä rakastan ryhmätöitä… Seuraava vastoinkäyminen sattui kotiin lähdettäessä. Aiemmin sato vettä kaatamalla ja sen vuoksi junat ei sitten kulkenut ollenkaan. Ymmärtäisin kyllä jos kyseessä olisi ollut lumi. Bussijonot olivat aivan järkyttävät. Loppujen lopuksi saavuin kotiin reilut puolitoista tuntia myöhemmin normaalin puolen tunnin sijasta. Illalla mentiin kavereiden kanssa illastamaan turkkilaiseen baariin/ ravintolaan ja siellä vierähtikin useampi tunti. Tästä matka jatkui erääseen baariin Chuecan kaupungin osassa. Baari oli vähän - sanotaanko erilainen, mutta kokemuksenarvoinen. Kotiin hilppasin aamukuuden aikaan (niin siitä vuorokausirytmistä puhuen..). Voisin siis väittää itseäni vielä nuorekkaaksi, kun jaksan olla hereillä 24 tuntia ilman siestaa :)

Perjantai olikin sitten vapaa koulusta kansallispäivän takia (Fiesta Nacional de España ja Día de la Hispanidad). Yritin käydä shoppailemassa vähän, mutta niin yritti moni muukin. Kahdet farkut ostin. Ja yhdet kengät kuitenkin. Illasta ei sitten viittinyt tehdä mitään, koska aamulla odotti aikainen herätys Zaragozaan juhlimaan Fiesta de Pilaria, joka liittyy tähän kansallispäivään, jota siis juhlitaan koko viikonloppu. Matka ERASMUS STUDENT NETWORK:in kanssa. Hmmm.. Olinkin kuullut, että ovat vähän huonosti järjestettyjä. Pitihän se jääräpäisyyttäni käydä testaamassa itse. Lähtö tapahtui puoli tuntia myöhässä (no, tämä oli arvattavissa). Mutta määränpäähän saavuimme kaksi ja puolituntia myöhässä, mihin lienee kuluneet nämä kaksi tuntia. Ohjelmassa oli vaikka mitä, mutta lopuksi ei kuitenkaan mitään. Käveltiin jonnekkin puistoon, mistä piti saada ruokaa, mutta ruokapaikat oli kiinni. Kuitenkin enemmän suosinkin omin päin tutkimusta. Siis eipä muuta kuin omin toimin kupua täyttämään ja tutustumaan kaupunkiin. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin Palacio de la Aljaferíassa. Se on islamilainen palatsi. Joskus aikoinaan täällä oli paljon islamilaisia. Oon huono historiassa, en osaa kertoa enempää :D Vaikuttava paikka kuitenkin. Löydettiin ihana pikku baari kauempaa keskustasta, missä oli aivan törkeen halpaa. Siellä vierähti illansuussa useampi tunti. Tämän jälkeen lähdimme etsimään loppubileitä, kun löysimme matkan varrelta palan aitoa Zaragozaa: pihabileet. Musiikki soi ja oli syömistä ja juomista. Rakennuksissa oli hienoja graffiteja ja muutenkin hyvä meininki. Kylmyys alkoi kuitenkin vaivata, joten lähdimme loppubileisiin. ESN bileet. Paikka tupaten täynnä, kuinkas muutenkaan. Ei taas hirveän hyvä juttu, mutta nykyään ei enää jaksa kauheasti stressata noista. Menee vaan ja ottaa lunkisti. Lähdön piti tapahtua yöllä neljältä, mutta tietysti busseja piti odottaa viiteen asti ulkona kylmässä. Ei hyvä. Tässä vaiheessa kyllä alko jo kiristämään jonkun verran. Kotiin saavuin aamulla kymmeneltä, kyllä väsytti. Sunnuntai menikin sitten nukkuessa ja lepäillessä sekä leffoja kattoessa.

Kuvia Zaragozasta

Fiesta del Pilar de Zaragoza

Palacio de la Aljafería

 Kulkue

Katujuhlat

Maanantaina heräsin taas lenkille aamulla kuudelta, oonpa ahkera. Thank god for kännyköistä, nimittäin miulla ei mikään paras suuntavaisto oo. Sinnikkäästi juoksin ja jossain vaiheessa kun luulin juoksevani kotia kohti, tuli vastaan outo metropysäkki. Ei muuta kuin kännyä käteen ja Bing maps auki. No tietystihän oon juoksemassa ihan täysin vastakkaiseen suuntaan kun mihin oli tarkotus. Kartan avulla koti löytyikin, jippii. Koulussa tietty piti käydä taas vähän pilkkimässä, siinä ei mitään sen erikoisempaa. Mutta sitten mentiin ostamaan lippuja Espanja - Ranska -peliin!! Olihan se tietty ostettava rekvisiittaakin peliin ja samalla mukava myyjä neuvoi meille, että stadion avataan ilmaiseksi Espanjan maajoukkueen harjoituksia varten. NO TIETTYHÄN sinne oli mentävä. Loppuun asti en voinut olla, koska olin sopinut tapaavani tutorini kahvin merkeissä. Mukava tyttö ja kiva tutustua paikallisiin. Varmasti jatkossakin jossain tulee sitten hänen kanssaan käytyä ja on aina hyvä olla natiiviespanjalaisten kanssa (esim. meksikolaisten), koska kieli kehittyy enemmän.

Muuten tää viikko on mennyt aika perusmeiningeissä, eli illat menee kavereiden kanssa. No, tiistaina  oli tietysti vuorossa peli ja oli kyllä aika mahtavaa! Paitsi että Ranska tasotti vikalla minuutilla ja se laski vähän tunnelmaa. Kuumia tunteita ei kuitenkaan stadionin ulkopuolella näkynyt pelin jälkeen. Ja lisäks taitoin nilkkani sitten pelin jälkeen. Kaverit tietää että kesälläkin meni nilkka, joka ei oo vieläkään kunnossa. Onneks tää toinen ei nyt mennyt pahasti niin ois mahdollista päästä jatkamaan juoksemistakin piakkoin.

Estadio Vicente Calderón ja tupa on täysi

Alkulämmät

Vaikka espanjalainen ruoka on hyvää, täällä on kiva kokeilla muutakin ruokaa. Esim. eilen oltiin intialaisessa ravintolassa ja tänään illalla mennään kavereiden luokse syömään puolalaista ruokaa. Tämän jälkeen vuorossa perjantai-illan viettoa :) Pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnittelemaan matkoja. Lissabonin lisäksi tällä hetkellä on suunnitteilla matkaa Ibizalle ja Marokkoon. Ja tietysti myös muihin espanjalaisiin kaupunkeihin. Saas nähdä mihin aika riittää.  

Ai niin, meinasin unohtaa tärkeimmän: törttöilyni. Meinasin sitten tänä aamuna sytyttää keittiön palamaan. Eilen kävin ostamassa espressokeittimen ja ajattelin, että tänä aamuna teen oikein herkkuaamiaisen; munakasta, mehua ja kunnon kahvia. Valitettavasti meidän liesi on vähän liian suuri espressopannulle, joten jouduin kikkailemaan ja rakentamaan sellasen vimpelin siihen, jotta pannu ei ois suoraan tulessa. Alempana esittelenkin hienon rakennelmani. No, tais sitten olla kahvipannun ja paistinpannun kanssa niin sanotusti liian monta rautaa tulessa. Espressokeitinhän tietysti kaatui ja sehän on siis kuuma. Niimpä nostin sen keittiöpyyhkeellä, mutta samassa se keittiöpyyhe syttyi liekkeihin. Hiton kaasuliedet. Haju oli melkoinen ja kahvi jäi keittämättä. Ensi kerralla parempi tuuri toivottavasti :)

Meidän aina niin helppokäyttöinen kaasuliesi

Espressopannu + miun rakennelma kahvin keittämiseksi

P.S Äsken selviydyin kunnialla espresson keittämisessä, ¡olé!

Kuvakollaasi II

Tosiaan serkkuani Ritaa on kiittäminen näistäkin kuvista, jotka ovat siis vähän parempaa laatua, kuin omat tuhrailuni.

Maisemia

Goya

 Plaza de España

 Gran Vía

Kapital

Estadio Santiago Bernabéu

Mercado de San Miguel (lähimarketti)

Churros en San Gines

Calle de Sevilla

Paikallinen salsatunti