Matkaoppaan hommissa

Nyt on porukat sitten nähny Madridin ja saa taas keskittyä omiin juttuihinsa. Ihan ok, että kävivät, mutta voi pojat että on ihanaa taas olla kotona itsekseen (tai no, yhden kämppiksen kanssa) :) Torstaina 20. päivä tulivat melko myöhään, joten muuta ei ehtinyt kuin kirjata vanhemmat hotelliin, veljen tavarat kämpälle ja illastamaan tapaksia. Veikan kanssa sentään lähdettiin vielä myöhemmin ulos tapaamaan kavereitani, jotka olivat pian palaamassa kotimaihinsa jouluksi.

Seuraavana päivänä sitten saatiin avaimet kämppään joka sijaitsi la Latinassa. Oli sitten myös pikatutustuminen kaupunkiin ja illalla varmasti yksi matkan kohokohdista: Atlético de Madridin peli. Saivatpahan kerrankin nähdä kunnon jalkapalloa. Lauantaina sitten testattiin perheen suunnistustaitoa kaupungissa, koska itseni piti mennä tekemään viimeisiä palautettavia koulutehtäviä. No perille pääsivät, mutta ilmeisesti useamman mutkan kautta.

Sunnuntaiaamuna piti tietysti käydä Rastro tsekkaamassa ja ihmisiähän riitti. Myöhemmin lisää jalkapallojuttuja. Käytiin tekemässä kierros Real Madridin kotistadiumilla Bernabéulla, jonka jälkeen oli vuorossa shoppailua Nuevos Ministeriosin Corte Inglésissä. Ja sainpahan itsellenikin uuden kellon joululahjaksi. Illasta lähdettiin veikan kanssa taas ulos yhtä kaveria moikkaamaan ja iltahan meni rattoisasti. Paitsi että puhelin varastetiin, ensimmäinen vastoinkäyminen tavaroita kohtaan. Eli siis kaiffarit siellä Suomessa, jotka tiesitte miun espanjan numeron ja käyteltiin whatsappia - se ei ole enää mahdollista. Kävinpä sitten hakemassa halvimman mahdollisen puhelimen itselleni loppuajaksi ja se onkin sellainen, että hyvä kun internetiä pystyy käyttämään. Mutta sillä mennään.

Rastrosta, hiljaisempi kortteli

Tour de Bernabéu

Logon muodostuminen

Vaihtopenkki

Nuevos Ministeriosin katuja

Jouluaattona päivästä viime hetken shoppailua ja koti-ilta ”perinteisten” jouluruokien parissa. Oli salaattia, pastaa, juustoja yms. Joulupäivä meni myöskin kämpällä jouluaiheisten leffojen parissa, mutta illasta piti sitten käydä näyttämässä jouluvalot Plaza Mayorilla ja Plaza Santa Analla. Sekä tietysti syömässä, tapaksia, mitäs muutakaan. Jälkiruoat tai oikeastaan juomat käytiin Cuevas de Sesamosta, siitä paikasta mihin sanoinkin kaikki vieraat vieväni ja joka on täynnä mietteitä seinillä.

Shoppailumatkalta Callaosta

"Joulukuusen" sisältä Puerta del Solilta

Plaza Santa Ana

Cuevas de Sesamo, Nietzche

Tapaninpäivä täällä on ihan normaali päivä. Siispä käytiin katsomassa maisemia Círculo de Bellas Artes -rakennuksessa ja vanhaa egyptiläistä temppeliä Temple de Debodia, joka on lähellä Plaza de Españaa.

Matkalla Círculo de Bellas Artesiin

Näköalaa

Plaza de España, Don Quijote ja Sancho Panza

Templo de Debod

Torstaina oli sitten viimeinen päivä, joka vietettiin Palacio Realissa, churroja syöden ja Prado - taidemuseossa. Palatsin sisällä ei valitettavasti saanut kuvata. Illalla viikon ensimmäisen kunnon pihvit argentiinalaisessa ravintolassa ja hyvää oli!

Felipe IV Plaza Orientalilla, taustalla Palacio Real

Palacio Real

Eilinen päivä meni sitten toipuessa ja ottaessa omaa aikaa. Tänään aamusta lähti myös kämppiksen äiti. Tänään siis mennään sitten juhlimaan taas tätä ”itsenäisyyttä” ja pian on myös uuden vuoden kinkerit. Ensi kertaan ja ¡Feliz Ano Nuevo!

Vilinää vilskettä hulinaa huisketta

Joo on vähän kiirettä pitänyt. Kurssit kun loppuu niin on erinäisiä töitä ja pari koettakin ollut. Ihmisiä on pitänyt tavata koko ajan kun vain mahdollista, koska lähes kaikki palaavat jouluksi kotimaihinsa. Viimesimmän jälkeen on ollut kotibileitä, brunssia, illallisia ja perus ulkonakäymisiä, espanjaksi salir.

Puerta de Toledo, bongasin bileihin menossa

Sunnuntaibrunssi

Brunssin hehkuviini (vaikka näyttääkin Sangrialle)

Torstai ei ollut hyvä päivä. Ensinnäkin aamulla unohdin sekä avaimeni että evääni kotiin. Hirveiden sumplimisten jälkeen sain yhden kämppiksen kanssa sovittua, että jättäisi miulle avaimensa postiluukkuun isoon kirjekuoreen. Jes mikä ratkaisu, olin aivan onnessani, että pääsen suoraan kotiin inhottavan päivän jälkeen. Eihän se tietenkään ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Onhan vielä se rakennuksen ulko-ovi josta pitäisi päästä sisään. Tietysti vettä sataa ja muistan, että pyykit ovat ulkona kuivumassa. Ei muuta kuin ovisummereita soittelemaan ja toivomaan, että joku päästäisi miut sisään. Useemman minuutin odottelun jälkeen ”väittelin” jonkun vanhemman herran kanssa miun päästämisestä sisään ovipuhelimessa, mutta pääsin kuitenkin loppujen lopuksi. Mutta pyykit olivat jo märkiä…

Hahaa nää espanjalaiset osaa kyllä olla niin huvittavia. Joku tuli antamaan miulle tikkarin baarissa viime viikonloppuna. Aika omaperäistä. Kiva ois tietää miten monta sillä oli jemmassa. Tai missä se niitä säilytti, miehillä kun ei yleensä ole näitä käteviä kapistuksia, jotka tottelevat nimeä laukku. Toisaalta, hätä keinot löytää. Paikallinen kaverini tunki takkinsa housuihinsa, kun ei halunnut maksaa narikkaa. Tikkari on vielä syömättä. Tuollahan se pöydällä nököttää ja tuon viimesimmän ajatuksen jälkeen voi olla, että jääkin syömättä.

Maanantaina oli tosiaan esitelmä espanjaksi ja tiistaina eli tänään taas yksi koe. Koska en ehtinyt kauheasti valmistautumaan esitelmään, päätin kirjoittaa kaiken paperille, mitä piti sanoa. Ei hyvä juttu. Koska tietystikään en katsonut paperia koko ajan, meni rivit aina sekaisin ja joutui etsimään missä oli menossa :D Ois vaan pitänyt luottaa omaan espanjan taitoon ja koota vain muistisanoja. No, ensi kerralla. Toivotaan että läpi menee, aihe oli kuitenkin melkoisen vaikea espanjaksi, yrityksen arvostaminen.. Koe meni varmasti läpi tänään ja se oli itse asiassa loppukoe, koska miulla on tammikuussa samaan aikaan toinenkin koe, oli se mahdollista tehdä tänään. Nyt vaan pitäis vielä yks tehtävä pykäillä tälle kurssille ja veikkaan et sit on ainakin yksi kurssi onnellisesti läpi.

Huomenna sitten voi lähteä jo vähän etukäteen juhlistamaan kurssien loppumista ennen kuin porukat tulee torstaina. Onpas outoa, Suomessa kaikki on varmasti jo lomilla, siis opiskelijat. No kuitenkin, pääseekin sitten leikkimään vähän matkaopasta ja ehkä jopa myös turistia (kulkemaan kamera liimattuna käteen). Vähän ehkä jopa harmittaa, kun joutuu puhumaan suomea, mutta… Ai niin ja viikonloppuna tosiaan muutankin tästä Operalta La Latinan alueelle viikoksi! Porukoiden kanssa siis. ¡Hasta la vez próxima y feliz navidad para todos!

Pari kuvaa la Latinasta, kaverin parvekkeelta

P.S Vielä tuli mieleen tästä maasta yksi ihana esimerkki miten hommat toimii. Kesäkuussa tein jo hakemuksen opiskelijakorttia varten. Pari kertaa tässä syksyn aikana oon sitä jo käyny kyselemässä ja pari kertaa lähettäny mailia, että joko ois tullu. No, viime perjantaina sain POR FIN sähköpostin, että korttini on noudettavissa. Ihan niinku miä sillä mitään tekisin, kun kauppojen opiskelija-alennuksiin on sitemmin käynyt myös suomalainen opiskelijakortti, mutta tulipahan haettua muistoksi. Ja onhan se aika makee, sirut ja kaikki. :)

Rullaan

Viime kerralla kerroin säälittävästä ”joulukalenteristani”. Nyt on myöskin todistusaineistoa! Ei kovin jouluinen, mutta ehkä The Joulukalenteri youtubesta katsottuna pelastaa mitä pelastettavissa on. Näin siis vietän aamut kotona ennen kuin lähden kouluun tai minne nyt lähdenkään.

Muuten elämä on taas mennyt normaalisti - tai no niin normaalisti kuin täällä voi mennä. Eli siis rullataan. Tiistaina oli taas lisää illallista luvassa, koska oli taas yhdet syntymäpäivät. Pöytä oli koreena, oli hummusta ja babaganoushia, itse tehtyä leipää, kuskusta yms. Nam! Kaiken kruunasi näköala. Kaverit kun sattuvat asumaan niin, että parvekkeelta näkee Plaza Mayorin. Tiistaina muuten laittoivat jouluvalotkin päälle :)

Keskiviikkona oli tosiaan se koe, yhtään en tiiä miten meni. Sen voin kertoa, että aiemmasta kokeesta en päässyt läpi. No ei se mitään, loppukokeeseen sitten älyän ottaa sanakirjan mukaan, niin kuin kaikki muutkin vaihtarit. Blondilla ei vain aina välähdä alkuun. Keskiviikkona sitten alkoi myös bileputki, koska torstai ja tää päivä ovat vapaita koulusta. Keskiviikko tuli vietettyä paikallisten parissa parissa pienemmässä paikassa. Ja tekee muuten hyvää kielitaidolle. Torstai sitten isommalla vaihtarijengillä seitsemän kerroksisessa Kapitalissa. Tänään vuorossa ainakin alkumeiningit Meksikolaisten kotona. Kuola valuen odotan mitä siellä on tarjolla.

Loppuun vielä pari kuvaa jouluvaloista. Palataan! 

Ärrinmurrin

Olen vihainen. UAM yliopistoa voisi kyllä luonnehtia kouluksi, sieltä puuttuu se mikä yliopistosta tekee yliopiston, nimittäin akateeminen vapaus. Tänään miulla piti olla uusintakoe välikokeeseen yhdelle kurssille, koska en mennyt alkuperäiseen, kun lähdin Marokkoon. Tällä viikolla oon ollut vähän kipeä, niin en ole ollut koulussa, ellei ole ollut pakko mennä ja tämän kyseisen kurssin luennoille en mm. mennyt. Olin kuitenkin aiemmin kysynyt professorilta (tekisi mieli sanoa opettajalta, kun on niin koulumeininkiä), että milloin uusintakoe on ja mihin aikaan se on. Vastasi, että viikon päästä eli tänään olisi pitänyt olla tuntien jälkeen. Keskiviikon luennoilla opettaja oli ilmeisesti sanonut, että vaihtaa tenttipäivää, mutta että lähettäisi sähköpostia. No eipä ollut lähettänyt ja olinkin valmistautunut tekemään sen tänään. Kävin sitten tuntien jälkeen kysymässä, että milloin koe on ja mihin aikaan ja miksi opettaja ei ole lähettänyt sähköpostia. Ja mielestäni ihan asiallisesti kysyin, mutta opettaja tiuskaisi vain, että tunneilla on käytävä ja että hän on keskiviikkona tämän ilmoittanut. Vastasin olleeni kipeänä, mikä oli täysin totta. No tämä herra päätti sitten vielä näpäyttää miua ja sanoi, että saattaa vielä vaihtaa aikaa tuolle kokeelle keskiviikkona, että ilmoittaa sitten keskiviikon aamutunnilla. Siis mitä ihmettä?! Olis ihan kiva tietää mihin aikaan se on, koska on muitakin tunteja kyseisenä päivänä. Ja ihan syömisenkin kannalta, että pitääkö ottaa sitten eväitä yms. jos päivä venyy. Hoh hoijaa, on vissiin vähän annettu liikaa valtaa ”professoreille” tai ainakin joillain on noussut pissi hattuun. Olisi muutama tarkkaan harkittu sana sanottavana tälle henkilölle hänen metodeistaan, ja ihan vain rakentavasti ajatellen tulevaisuutta varten. Valitettavasti vaikka mieli tekisi, tuskin pystyn keskustelemaan näistä kasvotusten, jos herra tämän verran jo aiemmasta tulistui. Villi veikkaus on nimittäin, että vaikuttaisi arvosanaan. Siispä täytyy tyytyä siihen, että jos virallista palautejärjestelmää ei ole, pitänee lähettää herralle sähköpostia perään. Onneksi professorit muilla kursseillani ovat mukavampia, mutta ikinä ei voi tietää kuka sattuu opettamaan. Vastaavia tarinoita olen kuullut muiltakin ja en tiedä, miksi ne kohdistuvat aina vaihtareihin. Vai voiskohan olla, että kotimaissa on hieman paremmat järjestelmät…

Samainen ”professori” taannoin myös sanoi yhdestä palautettavasta tehtävästä, että tehtävä pitäisi tehdä KOKONAAN UUDESTAAN, mutta ei mitään, että miten. Meillä oli nimittäin kurssille tehtävä, josta opettaja sanoi, että kaikkien on tehtävä se oikein, että hän sitten neuvoo mitä pitää korjata ja miten, mikäli löytyy virheitä. Rustailin excel tehtävää vanhasta tottumuksesta ja niitähän on tullut tässä muutaman vuoden aikana jokunen raapusteltua. Opettaja palautti tehtävän sanoen, Mietin että mitäköhän ihmettä, miten voi muka olla että ei ole mikään oikein. Ei ole vissiin tuo englannin taso opettajalle ihan kohdallaan, koska siellä oli vain muutama virhe. En tiedä miten täällä on totuttu käyttämään kaavoja tai vaikka pysyviä viittauksia, voi olla, että opettaja ei vain osannut lukea tehtävääni. Nyt se on ollut kaksi viikkoa jo opettajan sähköpostissa palautettuna ja tiedän, että yhtä kysymystä minun pitäisi edelleen korjata, mutta minkäs teet, kun opettaja ei palauta sitä.

Oon kyllä niin hermona, että pakko varmaan lähteä viikonloppuna ulos molempina päivinä. Tänään siis luvassa italialaista illallista, jonka jälkeen jonnekin jatkamaan ja lauantaina sitten saksalaisten kanssa Chuecan baareihin. Mielenkiintoista. Ja huomenna on joulukuun ensimmäinen, pääsen siis avaamaan ensimmäisen luukun ”joulukalenteristani” (lue: suklaapaketista, jossa on 24 yksikköä suklaata). Täällä nimittäin oli niin huonot valikoimat kalentereita, kaikki oli vaan niitä euron vesisuklaa kalentereita mitä löytyy Suomestakin. Mutta eihän joulukuu olisi joulukuu ilman jonkunlaista suklaakalenteria. Toivon myös, että jouluvalot kaduilla laitettaisiin vihdoin huomenna päälle, että tulisi edes hieman joulufiilistä. Suomeen ilmeisesti lunta tulee tällä hetkellä, voin täältä kaukaa huudella, että ihanaa, kun en ole siellä myrskysäässä. Taitaa olla ensimmäinen joulu ilman lunta meidän perheellä, porukat kun on sitten täällä joulun vietossa jo kolmen viikon päästä. Äkkiä se aika rientää :)

P.S Ei kuvia tai mitään vaan tiukkaa settiä koko teksti! Hups!

1000 kilometriä ja kulttuurishokki?

No ei nyt sentään ihan. Tai ehkä vähäsen. Mutta ainakin puoliksi Marrakech eli kaupunki Marokossa, oli täysin erilainen. Siellä on nimittäin Medina, eli vanha kaupunki, jota ympäröi muurit ja muurien ulkopuolella on uusi kaupunki. Vanha kaupunki oli sottaisempi, hiekkaisempi ja.. no, vanhempi. Uusi kaupunki taas oli kuin mikä tahansa kaupunki Euroopassa. Kohteeseen saavuttiin perjantaina alkuillasta ja hotellin kautta oli varattu taksi hotellille. Hotelli oli nimeltään Riad Losra ja se sijaitsi muurien sisäpuolella, kuitenkin suht lähellä uloskäyntiä uuteen kaupunkiin. Omistajat olivat todella ystävällisiä ja muutenkin tykkäsin tästä hotellista paljon. Sen omisti pariskunta, nainen oli Itävallasta ja hänellä oli paikallinen aviomies. Muita hotelleja tällä alueella ei ainakaan ihan lähellä ollut ja lähikaduilla näkyi vain paikallisia. Hotellin omistaja antoikin neuvon, että kannattaa kävellä niillä kaduilla vain ihan suoraan puhumatta kenellekään vai vastaamatta kenellekään, mikä tuntui oudolta itselleni. No, näin tehtiin ja ongelmitta selvittiin. Mitä nyt kun oltiin kaks vaaleeta tyttöä niin huutelijoita oli, mutta ei niistä tarvinnut välittää. Ainut, mikä säikäytteli aina välillä oli se, että lapsilla ja vähän vanhemmilla oli jo munagranaatteja (erääntyyppisiä ilotulituksia), uusi vuosi kun on tulollaan, ja jos sellanen räjähti lähellä, niin totta kai säikähti sitä pamausta ja pelkäs vähän silmien yms. puolesta. No kuitenkin, ensimmäisenä iltana vaan suunnattiin lähelle Afrikan vilkkainta basaarialuetta Djemaa el Fnata syömään ja vähän vaan kateltiin ympärillemme.

Hotelli

 "Kotikatu"

Kartta

Lauantaina sitten oli vuorossa nähtävyyksiä. Käytiin katsomassa vanhoja hautoja, Bahian palatsia ja Dar Si-Saidia, joka on museo. Mielestäni eivät nyt niin erikoisia olleet verrattuna siihen, mitä on aiemmin muualla nähnyt. Tämän kyllä ymmärtää, kun ottaa huomioon, että oltiin Afrikassa. Pääsymaksut olivat kuitenkin halpoja, 10 - 15 dirhamia eli 1 - 1,5 euroa. Tämän jälkeen kiertelyä basaareissa ja ostoksia. Tinkimään joutuu aivan kauheasti. Voivat pyytää turisteilta ihan mahdottomia hintoja. Esim. ostettiin muutamia pashmina huiveja kaverin kanssa. Ensin hinta oli 300 dirhamia yhdeltä huivilta eli 30 euroa. No pianhan se hinta oli sama mutta viidelle huiville. Hintaa tuli siis 6 euroa per huivi alkuperäisen 30 euron sijaan. Pitää olla tiukkana ja vaikka poistua kaupasta. Joko myyjä juoksee perään ja alentaa hintaa tai sitten löydät samoja tuotteita eri liikkeistä. Illasta käytiin syömässä uuden kaupunkin alueella, joka oli siis täysin erilainen. Matkaa ehkä pari kilometriä näiden välillä. Wow.

Uutta kaupunkia

Sunnuntaina aamusta otettiin taksi ja lähdettiin La Palmeraien alueelle, joka on myöskin muurien ulkopuolella. Siellä on hotellia hotellin perään ja rikkaiden ulkomaalaisten kartanoita. Yksi eekkeri maksaa kuulemma noin miljoona euroa. Käytiin ratsastamassa kameleilla. Ihan satavarma en ole tykkäsinkö. Ei siinä mitään ratsastaa kameleilla, mutta en ollut varma oikein ”henkilökunnasta” ja eläinten kohtelusta siellä, että millaista se on. Oltiin luettu, että siellä on oikein kunnon paikka, jossa on oikein ratsastuskoulu. Kuitenkin pysähdyttiin sitten ensimmäiselle mahdolliselle paikalle, eikä siellä kyllä ollut mitään muuta kuin muutama kameli ja pari miestä. Päätettiin kuitenkin, että kun sinne asti tultiin niin kokeillaan nyt sitten. Kamelit vaikuttivat kuitenkin ihan hyväkuntoisilta, että toivon mukaan niitä sitten siellä kohdeltiin hyvin. Majorellen puutarha käytiin tsekkaamassa tämän jälkeen. Yves Saint-Laurent omisti paikan jossain vaiheessa ja hänen tuhkansa on siroteltu tänne puutarhaan. Seuraavaksi mentiin vielä uuteen kaupunkiin tsekkaamaan kauppoja, koska edellisenä päivänä tultiin niin myöhään, että kaupat olivat jo kiinni. Kaupat olivat kuitenkin samoja kuin Madridissakin, niinpä suunnattiin Medinaan ja basaareihin. Mukaan tarttui huivia, kenkää, teesetti, koruja, arabimeikkejä, pari paitaa yms. Syömässä käytiin viimeisen illan kunniaksi paikallisten tapaan katukojussa. Seuraavana aamuna sitten lähtö kotiin Madridiin ja tuli kyllä ihan hyvään vaiheeseen, pidempään ei olisi välttämättä jaksanut olla. Tai sitten olisi pitänyt vaihtaa kaupunkia tai lähteä retkelle Saharalle yms., mutta pitkä viikonloppu on varsin riittävä, jos haluaa nähdä vain Marrakechin.

Lopputuloksena reissusta voisin sanoa, että en suosittelisi kaikille. Internetissäkin lukee, että soveltuu esim. lapsiperheille, koska alkoholia ei myydä juurikaan. Tämä voisi pitää paikkansa jossain luxus hotellissa, josta ei sitten poistuta koko matkan aikana. Kuitenkin jos haluaa nähdä aitoa Marrakechia, on varauduttava pieniin katuihin, jossa joutuu väistelemään muita ihmisiä, pyöriä, mopoja, hevoskärryjä, aasikärryjä ja jopa autoja. Kadut ovat ihan  oikeasti täynnä. Valitettavasti tästä ei ole todistusaineistoa. Ei tuntunut hyvältä kaivaa kameraa esiin näillä kaduilla. Niin ja uuden vuoden lähettyvillä myös ilotulitteita joutuu väistelemään…  On varauduttava myös siihen, että ihmiset siellä voivat valehdella, ei siis saa olla liian sinisilmäinen. Meillekin sanottiin, että jos neuvoa tarvitsette joiltakin, älkää kysykö miehiltä. Yleensä jos oltiin vähän eksyksissä, suunnattiin täysin vastakkaiseen suuntaan, mihin jotkut miehet yrittivät meitä ohjailla tai yritettiin kysyä joltain naispuoliselta henkilöltä. Ongelma oli kuitenkin, että jos naiselta kysyi jotain, ei välttämättä osannut ranskaa tai englantia tai ei muuten vain uskaltanut auttaa, varmaan olisivat tarvinneet lupia miehiltään. Sen verran pieni paikka se kuitenkin on, että pitkään ei eksyksissä tarvitse olla. Niin ja helpommalla varmasti pääsee jos matkustaessa on mies mukana, kun tuntuvat miehiä kunnioittavan enemmän. Koko matkan ajan miulla oli silmät kuivana ja niistin tomua, tätä se vanha kaupunki teettää. Lämmintä oli, varmasti ainakin se 25 astetta, mutta lyhyissä vaatteissa ei olisi voinut kulkea. Kuitenkin kokonaisuudessa olen tyytyväinen reissuun. Ruoka oli hyvää, samoin kuin tee ja löytyi paljon ostettavaa. Marrakech oli niin erilainen, joten nyt tiedän paljon enemmän. Olen taas yhden maan ja monen kokemuksen verran rikkaampi. 

Taustalla Atlas-vuoret